Pienen painostuksen jälkeen ilmottauduin Action ry PAJÄ1 kokeeseen 8.7-18. Aamu alkoi tottelevaisuudella ja me Marun kanssa oltiin ensimmäinen suorittava koirakko.  Minä joka jännitän ihan kauheasti "julkista esiintymistä arvostelevan yleisön edessä" sain lievästä paniikista huolimatta pidettyä itseni jotenkin kasassa ja riivittyä tarvittavat 70p. Seuraaminen oli aivan luokatonta ja hyppy nouto meni nollille Marun kiertäessä molempiin suuntiin.

Jälkeä en jännitänyt enää oikestaan lainkaan, koska siellähän minä en pysty nuuskimaan vaan on luotettava koiraan. Janalla minä kuitenkin mokasin kun en vahvistanut lähtöa tarpeeksi ja Maru kääntyi ympäri ja lähti takajäljelle. Oikean suunnan löydyttyä Maru jäljesti omaan varmaan reippaaseen tahtiin, yksi keppi, toinen keppi, kolmas keppi, LOMPAKKO!!! Siinä vaiheessa ajatelin että voi p.....e! nyt se on hukannut jäljen. No poimin lompakon mukaan ja mietin että kuinka paljon pitää palata takaisin päin että ollaan jäljellä. Pikainen katsaus ympärille että mistä ollaan tultu, kolmoselta jo hyvän matkaa eli ollaan varmaan lähellä nelosta eli palataan rinteestä alas n. 5-6m mustikanvarpuihin ja Maru jatkaa jäljestystä ei ihan niin tarkkana kuin alussa mutta ehkä n. 20m jälkeen keppi on koiran jalkojen välissä ja vielä oikealla ratatunnuksella. Minä riemuisen että ehkä tämä vielä onnistuu. Maru jatkaa nyt varmemmin ja taas on keppi jalkojen välissä. Lopun se menikin sitten kuin juna ilmaan mitään epäröintiä.  JES! Kaikki kuusi keppiä ja aikaakin jäi vielä :)  On se hyvä jälkikoira <3 

Esine ruutu oli seuraava jännityksen kohde. Me oltiin harjoiteltu vain kerran tänä vuonna ruutua, Maruhan sai kahdeksan pentua 1.4-18 on ollut äitiyslomalla. Eli ylipäätään meillä on ollut vain yksi jana, yksi jälki/kulma ja yksi esineruutu pistoilla harjoitus ja tottista kentällä.

Lähetin Marun vasemmasta etukulmasta ja se saikin heti hajun esineestä ja alkoi paikallistaa sitä. Käsine sieltä löytyi, HYVÄ! ja esine mulle käteen. Siirryin keskemmälle ja lähetin Marun uudelleen. Ja taas haju esineestä. Maru pyörii ja pyörii yrittäen paikallistaa hajun lähdettä, esine pienessä notkelmassa, löytyi! ja suhteelisen reippaasti tuonti mulle käteen. Tuomari huutaa aika ja se oli hieman yli kolme minuuttia.

Tässä vaiheessa en vieläkään meinaa uskoa että me tehtiin tulos. 

Halaan Marua, Kiitos mun rakas ihana Maruska! (alla Jossun ottama kuva tilanteesta)

Nyt jo hymyilyttää ;) kun tuomari kertoon ruudun tuloksen. kuva Jossu.

Me tehtiin se! Kakkostulos 262p JK1.